Myyntivaltteja

Mitä asioita ostajat arvostavat uudessa kodissaan?

Tuota olemme miettineet, että olisko jotain, mihin satsata, muuhunkin kuin kenties pintaremonttiin.
Naapurissa asennettiin juuri turvakamerat. Ovatko kodinturvajärjestelämät nykyajan kotien myyntivaltteja, asioita millä erottua? 

Tosin meillä ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Se olisi toinen asia, minkä ehkä voisi hankkia, kun se on niin yleinenkin. 

Olemme kyllä ajatelleet, että meidän taloon melkein järkevämpi vaihtoehto olisi aurinkolämmityksen asentaminen. On olemassa sellainen järjestelmä, joka käyttää hyväkseen olemassa olevia ilmastointikanavia. Kunhan löydän sen, niin laitan vinkkiä tänne sivulle. 

Kun ei tiedä, kuinka kauan tässä vielä asutaan itsekin, niin omaa käyttömukavuuttakin voi vielä ajatella, mikä sitten hyödyntäisi uusiakin asukkaita. Jokin aika sitten kotiovelle asti tultiin kaupittelemaan Securitaksen turvajärjestelmiä, mikä sai minut ajattelemaan kodin turvaamista, ei vaan varkauksien varalta vaan tulipalojen! Heillä oli hyvän tuntuisia palovaroittimia kaupan. Onhan se mukavaa ajatella, että joku valvoo kotiasi silloinkin, kun itse olet poissa. Meillä kyllä on oma talovahti/ talkkari, joka hoitaa kotiamme poissaolessamme, muttei hänkään täällä öitä valvo! 

Vaikka vakuutukset ovat kunnossae, eivät nekään kaikkea turvaa. Tuttumme läheisellä paloi jokin aika sitten talo ja lähes kaikki meni palossa tuhkaksi tai muuten käyttökelvottomaksi. Silloin tuli oikein ajatelutua, mitä kaikkea voi käydä ja mitä vakuutus ei korvaa! Toisaalta, kun kaikki läheiset ovat terveenä ja voivat hyvin, niin se riittää. Tuollaisen katastrofin sattuessa ei varmaan ensimmäisenä ajattele menetettyjä kuvia, vaan sitä, että kaikki ovat hengissä ja turvassa!

Palatakseni noihin turvajärjestelmiin, niin niitäkin on monenlaisia tarjolla. Miten niistä osaisi valita parhaan ja omiin tarpeisiin sopivan vaihtoehdon? Onko teillä kokemuksia? Meidän tutuilla on niitä vielä melko vähän, mutta muutamat ovat niihin jo satsanneet. Täytyy käydä juttusilla naapurissa ja aloittaa sieltä.

Keltainen puutalo

No niin, nyt sitten itse asiaan eli millainen talo meillä oikein on kaupan. 
Sinä vuonna, kun aloimme suunnitella taloamme, olivat Kannustalot suuressa huudossa ja mekin ihastuimme niihin. Olisimme halunneet kaksikerroksisen Ainolan, mutta tontillemme ei saanut rakentaa kuin yhteen kerrokseen. Siihen aikaan Kannustaloilla ei ollut saman henkisiä yksitasoratkaisuja kuten heillä on nyt. Kävimme jopa Kannustalojen tehtaalla piirrustuksiemme kanssa, mutta yhteistyö jäi siihen. Loppujen lopuksi teimme sopimuksen Hartmann kodin kanssa rakennustarvikkeiden toimituksesta ja Käkelä-Petäyksen veljekset hoitivat rakennuspuuhat meidän avustuksella.

Puutalot viehättivät meitä ja halusimme julkisivultaan puuverhoillun talon. Se tuntui kotoisalta ja viihtyisältä ratkaisulta, meille sopivalta. Talomme on aika iso ja T-kirjaimen mallinen, niin puu materiaalina ei tuntunut liian raskaalta ja vaalea sävy tuntui keveältä ja raikkaalta. Päädyimme keltaiseen. Talon vaaleankeltainen sävy on Tikkurilan silloisesta värikartasta nro 9668/ Osteri. 

Tässä teille julkisivukuvia eri vuodenaikoina. Kaikki kuvat on otettu vuoden pari sisällä, joten ovat aika uusia.

Talvella 2010 lunta oli valtavasti!

Katoksesta on lyhyt matka kauppakassien kanssa

sisälle.

Isot olohuoneen ikkunat suuntautuvat länteen ja
antavat runsaasti päivänvaloa
talvellakin.

Tervetuloa sisään! 
Etuterassille sopii hyvin ruokapöytä ja koska
sinne pääsee suoraan keittiöstä, on se mainio 
ruokaterassi.
Pienet kesäsateetkaan eivät ruokailua 
haittaa katoksen alla syödessä.
Kesäisin aamukahvit on mitä ihanin nauttia 
aamuauringossa terassilla!



Tässä takaterassi ja olohuoneen ikkunat kevätauringon
valossa. 
Takaterassi on oikea auringonottoterassi.
Se on lämmin ja suojaisa sekä ulkopuolisten
katseilta suojassa :)

Kesäkuva etupihalta.
Edessä keittiön ikkunat ja vasemmalla sivulla
ruokahuoneen ikkunat. 

Sateen jäljiltä
Sivuterassille tullaan keittiöstä ja se on 
myös lämmin ja suojaisa paikka ja meidän perheen ehdoton suosikkiterassi. Aurinko 
paistaa kesäisin tähän iltaan asti noin 
klo 21.00 asti.

Hartmannin kautta tulleet karvalaudat saivat jäädä Hartmannin varastoon ja ulkoverhouslaudat tilattiin Ojaniemen sahalta Kurikasta. Niitä vasten on mukava nojailla eikä kaikki lika tartu niin helposti laudoitukseen niin kuin sellaiseen karheaan karvalaudan pintaan. Olemme olleet valintaamme erittäin tyytyväisiä!

Milloin on oikea aika myydä?

Eilen paikallislehdessä ilmestyi myynnissä olevien asuntojen liite. Eipä ole kovin montaa yli 300 000€ asuntoa myynnissä. Joku aika sitten niitä oli vielä huomattavasti enemmän. Asuntojen hinnat ovat laskussa siis ihan oikeasti! Tai sitten niitä kalliita asuntoja ei laiteta lehteen ollenkaan.

Milloin on oikea aika myydä asuntonsa? Hmm... Onko nyt väärä aika? Ihmiset ovat epävarmoja tulevaisuudestaan eivätkä satsaa asuntoihin, mutta ainahan on joku, joka asuntoa tarvitsee ja joku, jota eivät epävarmat ajat heittele. Eikö vaan? Onko se totta vai asunnonmyyjän harrasta unelmaa? Toisaalta asuntolainat ovat nyt halpoja. Eikö se houkuta ihmisiä uuden asunnon vaihtoon? Tähän houkutteluhommaan tarvittais niitä kiinteistönvälitäjiä! Ja eikö media voisi hehkuttaa lainojen halpuutta ja luoda turvallista mieltä ihmisten keskuuteen ainakin siksi aikaa, että saamme asunnon myytyä? Voih! Markkinat nouskaa ja olkaa puolellamme! 

Asunnon hyvä sijainti ja alueen hyvä maine sekä asunnon hyvä kunto kai myyvät aina, mutta saammeko asunnosta niin hyvän hinnan nyt kuin esim. vuoden tai parin päästä. Kannatkaa nyt myydä? Eniten harmittaa ajatella, että olemme asunnon myynnissä myöhässä! Että menikö juna jo? Kaunanko tässä pitää uutta junaa odotella?

Aika asunnonkin kaupittelee ja se kyllä täällä pitää paikkaansa, sillä joitakin auntoja todellakin myydään ajan kanssa!!! Että ei muuta kuin asunto myyntiin, niin kyllä se siitä! Joskus tulee se oikea aika oikealle ostajallle ja kaupat syntyvät! Tätä odottelemaan! Ai niin, eihän meidän talo ole virallisesti myynnissä. Täytyis tehdä asialle jotain! 

Pientä pintaremonttiako?

Vaikka kotimme on jo kymmenen vuotta ollut kovalla kulutuksella, on se edelleen hyvässä kunnossa monia pintoja myöten. Tietenkin elämisenkin jälkiä näkyy, mutta moni yllättyy, että talo on jo kymmenen vuotta vanha!  Haluaisin kovasti hiotuttaa parketit, mutta on ehkä hullua ruveta roudaamaan kaikkia huonekaluja pihalle hionnan ajaksi, kun hiomisen voisi tehdä muuton yhteydessä järkevästi, kun talo on valmiiksi tyhjillään. Parketti tosin on ihan kelpo kunnossa, mutta eniten minua vaivaa parketin kellastuminen. Runsas päivänvalo isoista ikkunoista on tehnyt tahtävänsä. Parkettimmme on vaahteraa ja pitäisi olla kauniin vaalea, mutta tällähetkellä se on enemmän keltainen kuin vaalea. :(

Mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen kuin laittaa kodin myyntiin? 

Kodissamme ei varsinaisesti ole tehty paljoakaan remppaa. Lastenhuoneiden seinät olen maalannut kerran uudestaan, kun pojat halusivat hieman uudistusta huoneidensa värimaailmaan. Nuoremman huone saikin aivan uuden värimaailman vihreästä ruskeaan ja valkoiseen höystettynä limellä. Poikien huoneiden kohtalo onkin meillä juuri kovin ajankohtainen tai on oikeastaan ollut jo pari vuotta. 

Huoneiden välistä puuttuu väliseinä, mikä on se kaikkein tärkein juttu meidän murkuille. Pitkälle mentiin ilman minkäänlaista vaatimusta seinästä! Nyt, kun se olisi todella ajankohtaista, niin keksimme ruveta myymään taloa ja olemme empineet laiskuuksissammekin väliseinän rakentamista, sillä jos lapset ovat kovin samanikäisiä ja vielä leikki-iässä, niin silloin yhteinen iso huone on ehdoton! Olemme siis uskotelleet itsellemme, että huoneiden erottaminen etukäteen ei ole järkevää, koska emme tiedä, millaiset asukkaat taloa seuraavaksi asuttavat.

Totuuden  nimissä lastenhuoneiden lattiat kaipaavat myös uusimista! Lattiamateriaalina on vaahteralaminaatti ja aika halpakin, koska ajattelimme, että lapset saavat rauhassa möykätä huoneissaan niin, ettei meitä koko ajan harmita kalliin lattian kolhiintuminen. Oikeastaan vasta rumpujen hankkiminen koitui lattian kohtaloksi, sillä bassorummun jalkapedaali iski lattiaankin ja sai aikaan ikävännäköiset kolot. Muuten lattia on kestänyt käyttöä erinomaisesti!

Keittiön koneet ovat kaikki alkuperäiset uutta liesitasoa lukuunottamatta. Hankimme uuden AEG:n induktiotason tänä kesänä, kun vanha alkoi temppuilla ja oli aika vaarallinenkin, kun isoin levy ei aina suostunut sammumaan, jos muita levyjä oli päällä. Olisin ollut halukas vaihtamaan myös jää- ja pakastinkaapit uusiin. Vanhatkin ovat toki siistit ja toimivat moitteettomasti. Jos olisin itse ostamassa taloa, olisi uudet kylmälaitteet mielestäni plussaa! Kiinteistönvälittäjät ovat kyllä kaikki olleet sitä mieltä, että kauppa ei ole koskaan jäänyt kiinni kylmäkoneista tai muista kodinkoneista. Joskus kun uuden asukkaan mieltymykset eivät käy yksiin edellisten kanssa, niin on turhaa käyttää rahaa kalliisiin koneisiin, sanovat myyntialan asiantuntijat. Kaipa minun on heitä uskominen! 

Mitä mieltä olette? Mikä olisi järkevää pintaremonttia ja mikä ei?

Lähes kaksi vuotta sitten eli jouluna 2010 saimme innostuksen uusia saunan lauteet tai oikeastaan hioimme vanhat ja käsittelimme ne tummanruskeaksi sävytetyllä Sauna Sasulla. Lauteista tuli kuin uudet ja sauna päivittyi tähän päivään! 

Muistoja aurinkoisesta syyssunnuntaista

Viime viikon sunnuntai oli varmaan syksyn kaunein päivä. Aamulla aurinko paistoi lämpimästi keittiön terassille ja houkutteli juomaan aamukahvit ulkona! 

Syysauringossa kylpevä puutarha näytti upealta. Oli pakko hakea kamera ja näpsästä pari valokuvaa syyskesän kukkijoista. 

Aurinkoisen pihan kukkaloistosta voi nauttia pitkälle syksyyn! Tänä vuonna omenoita tuli aivan valtavasti. Pihalla on myös toinen omenapuu, punakaneli, etupihalla ja lisäksi luumupuu, joka tänä syksynä antoi poikkeuksellisen pienen sadon.

Lähistöllä virtaava joki ympäristöineen houkuttelee varsinkin aurinkoisena päivänä lenkkeilemään ja nauttimaan luonnosta. 

Jokirannan maisemia kelpaa ihailla ja polkuja tallata myös talvisin.

Avara ja valoisa, tyylikäs ja toimiva

Laitoin hyvin perinteisen myynti-ilmoituksen tyylikkästä ja laadukkaasta, erinomaisella paikalla olevasta myytävästä kodistamme paikalliseen ilmaisjakelulehteen, vaikka eihän tällaisia taloja myydä pikku ilmoitusilla. Kaksi kiinnostunutta asunnon etsijää kuitenkin otti yhteyttä, mutta tällä kertaa meidän kotimme oli heille liian iso. Kahdelle edelliselle talonkatsojalle kotimme oli liian pieni.
Talomme on suunniteltu nelihenkiselle, kaksilapsiselle perheelle, mutta toimii mielestäni isommallekin perheelle tai vaikka pariskunnalle, kunhan tämä muuten on vain sitä, mitä etsivät.

Myynti-ilmoituksien kehutekstit ovat usein kliseisiä, mutta miten muuten sitä asuntoansa mainostaisi. Muutamalle riville pitäisi saada mahtumaan kiinnostustaherättävä kaiken kattava esittely talosta. Usein asunnot ovat avaria ja valoisia. Toisissa on oikein tehoneliöt. Oma aurinkoinen tontti on tietenkin plussaa! Tyylikkäitä, vaaleilla värisävyillä sisustettuja taloja, asuntoja laadukkailla keittiöillä, juuri remontoituja taloja, taloja, joissa on sitä jotain tai ainakin ovat monien mahdollisuuksien taloja vilisee asunnonvälityssivuilla lehdissä. Miten erottua tuosta massasta ja kiinnittää juuri oikeiden perheiden huomio? 

Tässä tulee väkisinkin mieleen deittipalstojen ilmoitukset. Mitä sanoisitte seuraavanlaisista asuntoilmoituksista?
Miellyttävä vaaleaverikkö hakee urheilullista seuraa tositarkoituksella. (= Vaaleiden sävyjen, toimivan pohjaratkaisun omaava asunto, jossa urheilullinenkin aktiivinen perhe viihtyy( ja koirakin vois olla kiva) on vailla uusia pitkäaikaisia asukkaita.) 
Ikäisekseen hyvin säilynyt romantikko kaipaa seuraa kuutamoillallisille tähtitaivaan alle. (= Vanhahko, mutta hyvin pidetty puutalo upealla puutarhalla omenapuineen on vailla uusia puutarhanhoidosta kiinnostuneita asukkaita.)
Matkustelua ja sukellusta harrastava, taiteista nauttiva nainen etsii rohkeaa, tyylitajuista, hyvin toimeentulevaa seuraa reissuilleen. (= Uudehko tai jopa uusi moderni kivitalo on vailla pariskuntaa, jolla on lompsa lyönnissä ja arvostavat kodin helppohoitoisuutta.)
Sympaattinen, joustava ja huumorintajuinen mies etsii naisseuraa kotoiluun. (= Lapsiperheen pieni ja sievä talo monilla mahdollisuuksilla.)

Ainakin näillä voisi huomiota saada, mutta olisiko se myynnin kannalta positiivista vai negatiivista?
Hmm... enpä taida uskaltaa koittaa! 

Tänään, jees niin myymässä, huomenna ehkä toisin

Sen olen huomannut, että mielialat ja myyntihalukkuus vaihtelevat lähes päivittäin. On aika rasittavaa, kun päätöstä ei ole tehty sata varmasti. Huomaan, että asia stressaa minua. Herään joskus jopa öisin miettimään, että mikä olisi paras vaihtoehto. Varma stressin merkkin, kun asioita vatvoo yöllä! Yöllä voi ajatus myymisestä olla varma ja tuntua ainoalta oikealta ratkaisulta, mutta päivällä, kun rupean miettimään muuttoshowta, väliaikaisen asunnon hankkimista jne. epävarmuus iskee. Entä jos uudesta talosta ei tulekaan näin hyvä kuin tämä? Mitä jos meillä loppuukin rahat kesken? Tämä blogi-ideakin taisi muuten syntyä yön pikkutunteina. 

Varmasti olisi parasta viedä asunto myyntiin välitysfirmalle ja katsoa ilmestyykö ostavia asiakkaita. Myydähän ei voi, jos kukaan ei tiedä, että asunto on myynnissä tai varsinkaan, jos kukaan ei tule taloammme ostamaan. Ei kauppaa ilman asiakasta! Olen vama, että jos joku taloamme rupeaa tosissaan ostamaan, ei myyntipäätöstä tarvitse miettiä.

Etupihalta vuosia sitten

Itse asiassa meillä oli viime syksynä erittäin kiinnostunut asiakas ja olimme jo aika varmoja, että kaupat ovat tulossa. Olimme innoissamme, mutta jostain kumman syystä mitään kauppoja ei tullutkaan! Se taisi olla aika kova takaisku, henkisestikin, ettemme uskalla enää ottaa uutta riskiä. Mitä, jos kukaan ei halua ostaa taloamme? Joudummeko taas pettymään? Vähän niin kuin rakkaudessa: parempi olla kosiskelematta niin ei voi tulla satutetuksikaan! 

Missä ne uutta kotia tarvitsevat ihmiset luuraavat? Täytyy sanoa, että olen todella kateellinen ihmisille, joiden koti on myyty tosta noin vain, heti ekassa esittelyssä tai ettei koko esittelyä ole edes ehditty pitää. Sellaisia tarinoitakin on, jopa ihan meidän naapurista! Ja työkaverini kertoi, että heidän tuttujensa talo meni kaupan ennen kuin he olivat ehtineet edes ilmoittaa mihinkään myyvänsä taloa. Joku perhe oli etsinyt taloa ja jättänyt viestiä alueen talojen postilaatikoihin. Niinpä nämä työkaverini tutut olivat ottaneet yhteyttä asuntoa etsivään perheeseen ja kaupat olivat syntyneet!!!! Miksei meille voisi käydä noin? 

Miksi myydä, jos ei raski?!

Tuosta edellisestä tekstisä tuli vähän sellainen fiilis, että miksi ihmeessä me olemme taloa myymässä, jos siitä ei raskisi pois lähteä. No, syy siihen on aika yksinkertainen. Intohimonani on talojen suunnittelu! 

Siis todellakin isolla I:llä! Koska en voi sitä työssäni tehdä, täytyy harrastaa sitä vapaa-aikana, eikä kukaan tutuistani ole hetkeen ollut talonrakennuspuuhissa, täytyi taloa ruveta suunnittelmaan itselleen. Tunnustan kyllä, että olen sellainen pöytälaatikkosuunnittelija, sillä suunnitelmia uusista taloista on syntynyt melkoisen talokirjan verran kymmenen vuoden aikana. En kuitenkaan uskonut, että saisin vielä joskus ihan oikeasti meille uuden kodin suunnitella! Nyt se on melko lähellä! 

Löysimme sattumoisin uuden tontin erinomaiselta paikalta läheltä Seinäjoen keskustaa ja tonttikaupatkin tehtiin saman tien ihmeellisessä onnenhuumassa, niin tässä sitä sitten ollaan. Vanha pitäisi saada myytyä, että äiti saisi harrastaa ja edes yhden suunnitelmistaan toteuttaa! Voi tätä luomisen tuskaa! 

Oletko niitä, jotka vaihtavat kotiaan kuin paitaa?

Oletko sinä niitä, jotka vaihtavat kotiaan yhtä helposti kuin paitaa vai niitä, jotka muuttavat kotaan vain jalat edellä? Ihmetellen katson vanhempieni toimintaa, jotka ovat koko ajan uuden asunnon etsinnässä ja vaihtavat asuntoa aika kevein perustein ja helposti, edes muuttorulianssia murehtimatta. Nyt he ovat tosin jo asuneet ennätykselliset viisi vuotta samassa kerrostaloasunnossa, mutta asuntoilmoituksia katsellaan hanakasti. Itse olen vähän tuota toista tyyppiä. Mieheni aina sanoo, että turha näihin seiniin on rakastua, mutta ei se ole pelkästään nämä seinät, joihin sitä ihastuu vaan ne muistot, mitä näiden seinien sisälle kätkeytyy!! 

Lapset olivat pieniä, kun muutimme taloomme. He ovat oppineet monta asiaa täällä asuessaan: ensimmäiset maitohampaat ovat irronneet, ensimmäiset polut kouluun ovat lähteneet tämän kodin ovelta, ensimmäiset läksyt tehty keittiönpöydän äärellä, ensimmäiset hyvät kaverisuhteet solmittu naapureiden lasten kanssa, monet ihanat juhlat vietetty näiden seinien sisällä ja muutamat kyyneleetkin vuodatettu!
Nämä seinät ovat paljon nähneet ja meitä suojelleet, kodin turvaa antaneet. Miten voisin ne nyt hylätä?

Kun löysemmin tämän tontin, olimme aivan haltioissamme, sillä näin hyvää tonttia ja kodin paikkaa emme uskaltanneet edes haaveilla. Alue oli aika uusi ja olimme etsineet tältä alueelta myytäviä taloja, muttei kukaan vielä ollut muuttopuuhissa. Kyselimme kaupungintalolta, ketkä alueen vapaat tontit omistavat ja kävimme kyselemässä tontteja. Erään perikunnan vanha setä olikin alueelta myynyt tontin vuodessa ja sille vuodelle ei vielä ollut kauppoja tehty, joten saimme seuraavaksi myyntiin tulevan tontin. Meitä onnisti! Myyntivuorossa ollut tontti oli aurinkoinen, avara ja rauhallinen, meidän tuleva talon paikka!

Tontin ostosta käynnistyi talon suunnittelu ja entisen asunnon myyntiprojekti. Silloin myynti sujui vaivattomasti, kun äitini myi sen ensimmäisestä esittelystä. Olin piirtänyt talon pohjia kuukausikaupalla yötä myöten ja niinpä meillä oli sisustussuunnitelmia myöten suunnitelmat valmiina, kun rakennusprojekti työmaalla käynnistyi. Varsinaiset suunnitelmat niin sisälle kuin uloskin tekivät ammattilaiset, mutta ideani näkyivät heidän piirrustuksissaan ja maltoin tuskin odottaa, että näkisin, miltä kaikki näyttäisi luonnossa ja miten ajatukseni toimisivat käytännössä.

Talo rakennettiin erinomaisella ammattitaidolla vanhojen timpureiden toimesta. Niillä veljeksillä ei sormi mennyt suuhun, vaan homma hoitui ja ammattimiehen ylpeydellä työt tehtiin kuin itselle olisi tupaa rakentaneet. Niihin miehiin oli helppo luottaa  ja meidän kokemattomien talonrakennusensikertalaisten rakennusvuosi meni kuin tanssi, vaikka monta pitkää päivää apumiehenä ja -naisena raksalla vietettiinkin. Hyviin ammattimiehiin satsattiin, sillä olimmehan rakentamassa itsellemme asuntoa loppu elämäksi!

Uuteen taloomme pääsimme muuttamaan helmikuun alussa 2002. Ja olihan se mahtavaa! Aluksi meillä oli aika kolkkoa, kun suurin osa huonekaluista puuttui. Tyhjä "alakerran" olohuone oli poikien mielestä oiva jalkapallokenttä.





Toinen kesä sekä ylpeä puutarhuri ja upeasti kukkiva köynnösruusumme.

Valitettavasti ruusu kuoli pari vuotta sitten toisen perättäisen kylämän talven uhrina. 

Tässä on jo "alakerran" olohuone saanut verhot ja löhöilysohvankin. Enää ei pelit onnistuneet täällä. Ne oli siirrettävä pysyvästi pihalle.










Takapihalla on sitten eräänkin kerran poikalauma jalkapalloa pelannut ja yleisurheilukisoja järjestetty. On telttailtu ja oman leikkimökinkin pojat kavereineen takapihalle rakensivat. Se on tosin purettu ja kaatopaikalle kuskattu jo vuosia sitten. Pelitkin ovat takapihalla jo loppuneet ja trampoliinikin myytiin pois. Elämä takapihalla on kovin hiljentynyt. Yksinäinen maali sielä kököttää ja hauskoista pelihetkistä muistuttaa. Maisema on edelleen ihana! Sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ilmettä voi ihailla myös ruokapöydästä käsin, enkä saa siitä koskaan tarpeekseni! Sekin harrastus voi olla pian jonkun muun etuoikeus! 

Mistä löytää hyvä kiinteistönvälittäjä?

Olemme miettineet ja kyselleet ja vertailleet sekä haastatelleet ihmisiä asiasta, emmekä ole osanneet päättää, minkä välitystoimiston puoleen kääntyä, joten tässä sitä ollaan ilman välitysfirmaa ja talo pitäisi saada myytyä! Jotenkin päädyin tänne blogien maailmaan asiaa kummastelemaan. Eikös tämä ole nykyaikaa jos mikä, asunnonmyynnissäkin!